perjantai 18. maaliskuuta 2016

Valinta-sarja: Kiera Cass

Valinta: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2016.


Englanninkielinen alkuteos (2012): The Selection


"Palatsi täynnä kilpailijoita, mutta vain yksi voi voittaa hänen sydämensä... Kolmekymmentäviisi kaunista tyttöä. Kolmekymmentäviisi kaunista kilpasiskoa...

America Singerillä on edessään ainutkertainen mahdollisuus – 17-vuotiaan nuoren naisen tulisi olla siitä iloinen. Mahdollisuus paeta syntymästä asti suunniteltua tulevaisuutta. Tulla tempaistuksi kimaltelevien iltapukujen ja korvaamattoman arvokkaiden jalokivien maailmaan. Elämään palatsissa ja kisaamaan komean prinssi Maxonin sydämestä. Hänet on otettu kilpailijaksi Valintaan, tositelevisioon perustuvaan onnenpeliin, jossa muutama valittu kilpailee upean prinssi Maxonin rakkaudesta.

America Singerille Valinta on kuitenkin painajainen. Hän joutuu kääntämään selkänsä salaiselle rakastetulleen Aspenille, joka kuuluu häntä alempaan yhteiskuntaluokkaan. American on jätettävä kotinsa kisatakseen kruunusta, jota hän ei tahdo. Elämään palatsissa, jota väkivaltaisten kapinallisten hyökkäykset uhkaavat jatkuvasti. Kilpailuhenki palatsin seinien sisällä on armotonta, eivätkä kaikki tytöt ole valmiita pelaamaan peliä sääntöjen mukaan.
Mutta kukaan ei tiedä, että Americalla on salaisuus, joka saattaa muuttaa koko kilpailun... ja samalla koko hänen elämänsä."

Oma arvio:

Olen nähnyt blogiarvosteluja tämän sarjan englanninkielisistä osista, mutten ole silloin innostunut tarpeeksi lisätäkseni tätä lukulistaani. Kun näin bloggauksen suomennetusta versioista, kiinnostuin heti.

Hiukan punastellen on pakko sanoa, että.... Valinta on aivan ihastuttavan, herttaisen, hömppämäisen, hupsumaisen, iltapukumaisen ihana kirja! Tässä Prinsessapäiväkirjat kohtaa Unelmien poikamiehen, Nälkäpelin ja Tarkoitettu-trilogian. Miellän kirjan pukudraamaromantiikaksi, joka on ovelasti naamioitu dystopiaksi.

Valinnassa eletään tulevaisuuden Yhdysvalloissa, tai nykyiseltä nimeltään Illéassa neljännen maailmansodan jälkeen. Illéa on  kuningaskunta ja jaoteltu kahdeksaan yhteiskuntaluokkaan: ykköset ovat ylimpiä ja kahdeksikot alinta kastia. Yleensä nuoret naiset pyrkivät ylentämään luokitustaan naimalla miehen ylemmästä luokasta.

Tarinan päähenkilö, viitosluokkaan kuuluva America on rakastunut epätoivoisesti alemman luokan eli kutosen poikaan, Aspeniin. He joutuvat tapaamaan salaa öisin. Yhteiskunnassa on tiukat lait ja säännöt, eikä esimerkiksi seksiä ennen avioliittoa hyväksytä. Kaikki näiden rakastavaisten elämässä muuttuu, kun America valitaan yhdeksi kilpailijaksi.

Tätä minä aina mietin, että miksi ihmeessä useissa dystopioissa ihmiset taantuisivat joissain asioissa, kuten ihmisen vapaudessa harrastaa seksuaalisuuttaan? Karkea ihmisten luokkajako myös kalskahtaa hyvin taantumukselliselta ajattelutavalta. Omituista myös olisi se, että uusia kuningaskuntia enää perustettaisiin uusina aikakausina.

America on musikaalinen, näpsäkkä ja herttainen henkilöhahmo, joka ei arastele sanoa prinssille suoraan omia ajatuksiaan. Hän juttelee lentokentällä faniensa kanssa ja seurustelee huoneessaan kolmen kamarineitonsa kanssa.  Prinssi Maxon on ihanan muodollinen ja jäykistelevä, joka huomaa pian, ettei kipakkaa Americaa kannata kutsua "rakkaaksi". American seurassa Maxon oppii rentoutumaan. Vaikka heti kirjan alussa on hyvin selvää, miten näiden kahden tarina tulee etenemään, on sitä niin koukuttavaa seurata, että lukaisin tämän kirjan parissa päivässä.

"Kuule Maxon, minä uskon, että löydät sielunkumppanisi täältä. Ihan oikeasti."
"Niinkö?" Hänen äänestään huokui nyt mielipiteeni synnyttämä toiveikkuus.
"Ehdottomasti." ---"Jos elämäsi todella on niin nurinkurista kuin sanot, hän on varmasti täällä. Kokemukseni mukaan aito rakkaus on sitä kaikkein hankalinta." Hymyilin vaisusti. 

Muut tytöt tuntuvat luovan stereotypiaa rikasta ja vaikutusvaltaista prinssiä havittelevista kanoista, jotka tekevät itsestään hihittelevän hölmön miehen lähistöllä. Poikkeuksen tekee Marlee sekä pari muuta tyttöä, joihin America ystävystyy. Tarinan pahistyttö Celeste on niin kamala, että hän on oikea klisee. En ollenkaan tajua, miksi muuten niin mukava ja järkevä Maxon pitää hänet kisassa mukana.


 Kapinallisten hyökkäykset linnaan ovat ehkä esimakua siitä, mitä jatko-osissa voisi tulla tapahtumaan - ehkäpä sitä dystopia-osuutta saataisiin lisää romantiikan, pukeutumisten, juhlinnan ja tyttöjen välisten kisailuiden lisäksi. Sarjaan on julkaistu englanniksi jo viisi osaa, ja toivon todella kovasti, että ne kaikki suomennettaisiin. Sarja on ollut myyntimenestys monessa maassa ja siitä on myös tekeillä elokuva. Can't wait.

Olin ollut nyt palatsissa kuukauden, ja tunsin oloni täysin kotoisaksi. Kehoni oli sopeutunut uuteen ilmastoon. Palatsin lämpö tuntui taivaalliselta, ihan kuin olisin ollut lomalla.--- Tämän valtavan tilan näyttävät yksityiskohdat eivät enää olleet salaperäisiä. Korkokenkien kopse marmorilattialla, kristallilasien kilinä, vartiijoiden marssinta - ne kaikki alkoivat tuntua yhtä tavallisilta ääniltä kuin jääkaapin hurina tai Gerad potkimassa palloa vasten talon seinää.

Suosittelen tätä hömppää kaipaaville ja romantiikannälkäisille. 

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!


Muissa blogeissa: 
Kirjaneidon tornihuone  
Lukutoukan kulttuuriblogi
Anna minun lukea enemmän
Kirjaretket
Kirjaston kummitus
Notko, se lukeva peikko


Eliitti: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2016.


Englanninkielinen alkuteos (2013): The Elite



"35 tyttöä saapui palatsiin. Vain 6 on jäljellä.

Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä.

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa."



Oma arvio:


America ja muut tytöt, joita kutsutaan nyt kilpailun jatko-osassa Eliitiksi,  jatkavat prinssi Maxonin kisailusta samalla, kun palatsi joutuu yhä uudelleen kapinallisten iskujen kohteeksi. Kirjassa on riemukseni hiukan enemmän dystopisia sävyjä kuin aiemmassa osassa, vaikka toki suurin osa juonesta kietoutuukin American entten-tentten-leikin ympärille. Hän ei osaa millään näet päättää, onko hänellä yhä tunteita Aspenia kohtaan, vai viekö prinssi Maxon voiton. Minua meinaa alkaa jo välillä rassaamaan tosissaan neidon sompailu, kun hän hetkeä ennen on vartijana työskentelevän Aspenin syleilyssä ja kohta taas lirkuttelee Maxonille.

"Lisää", vaadin. "Missä muussa olet huono?"
Hän piti minua lähellä itseään ja hänen tuikkivista ruskeista silmistään paistoi salaisuus. "Viime aikoina olen huomannut yhden asian..."
"Kerro."
"On käynyt ilmi, että olen todella surkea pysymään erossa sinusta. Se on erittäin vakava ongelma."
Hymyilin. "Oletko todella yrittänyt?"


Maxon joutuu antamaan huomiota myös muille Eliittiin jääneille tytöille, mikä aiheuttaa pikkaisia mustasukkaisuuden pistoksia Americassa. Maxonista alkaa myös ilmetä sellaisia piirteitä, joista America ei oikein pidä - sen tähden hän haluaa ottaa tähän etäisyyttä. Maxon saa lohtua American ystävästä Krissistä ja alkaa viihtyä tytön luona useamminkin. 

America saa käsiinsä Illean perustajan, Gregoryn päiväkirjoja, ja saa selville totuuden omasta maastaan ja sen historiasta. Hän alkaa epäillä tosissaan kastijärjestelmän mielettömyyttä, ja joutuukin vaikeuksiin, kun esittää ajatuksiaan kastittomuudesta kuninkaan kuullen. Kuningas ei pidä Americasta lainkaan ja antaa sen myös tulla ilmi puheistaan ja eleistään.

Jos nyt totta puhutaan, minua alkoi jo hiukan puuduttaa Maxonin muodollinen puhe, hänen ylitsepursuavan palvova käytös Americaa kohtaan sekä kaikenpuolinen täydellisyys ja kunnollisuus, että olin salaa tyytyväinen, kun hänen ja American välille alkoi kehkeytyä säröjä. Pidän kovasti Americasta ja annan jopa hänen supertyttömäiset itkunpuuskat anteeksi, sillä hän on kuitenkin kirjan särmikkäin hahmo. Hän alkaa nyt tosissaan pohtia sitä, mitä Maxonin kanssa eläminen tarkoittaisi - hänestä tulisi luokan 1 kansalainen ja maan hallitsija. Pystyisikö hän siihen?

JOS HALUAT KRUUNUN, AMERICA, OTA SE. OTA SE, SILLÄ SE KUULUU SINULLE.
kUITENKIN...JOS ET HALUA OTTAA SITÄ TAAKAKSESI, YMMÄRRÄN SENKIN. OTAN SINUT KOTONA VASTAAN AVOSYLIN. OLET MINULLE TODELLA RAKAS. (American isän kirjeestä)

Celestestä on tehty karikatyyrinen bimbo, vaikka hän kirjan loppua kohti alkaa hiukan pehmetä. Muut tytöt jäävät melko valjuiksi taustalle, mutta onneksi American palvelustytöt ovat samoja ihastuttavia höppänöitä kuin ensimmäisessä osassakin.

Eliitti tarjoaa romanttissävytteistä, lapsekkaan kevyttä viihdettä. En ollut kuitenkaan tästä sarjan toisesta osasta niin hekumoissani kuin ensimmäisestä, sillä tässä ei ollut samaa Maxonin ja American välistä jännitettä kuin ensimmäisessä osassa. Jään kuitenkin odottavaiselle mielelle, josko kapinalliset täräyttäisivät hiukan eloa sarjan kolmanteen osaan Ainoa, joka julkaistaan ensi keväänä (2017). Kirjan lopussa on yllärinä pari ensimmäistä lukua siitä, jotka minun piti tietenkin ahmia.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Eliitti muissa blogeissa:

Haaveena kirjailijan ura

Ainoa: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2017.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): The One. Kansi: Erin Fitzsimmons


"35 tyttöä osallistui Valintaan, vain yksi voi voittaa.

On tullut aika kruunata voittaja.

Kun America kutsuttiin mukaan Valintaan, hän ei koskaan kuvitellut pääsevänsä lähelle kruunua – tai prinssi Maxonin sydäntä. Kilpailun lähestyessä loppuaan ja palatsin muurien ulkopuolelta tulevien uhkien käydessä yhä säälimättömämmiksi, America kuitenkin käsittää, miten paljon hänellä on hävittävänään – ja miten kovasti hänen on taisteltava haluamansa tulevaisuuden puolesta. "

Oma arvio:

"Maxon tietää tunteeni, ja vain sillä on väliä." (s. 31)

Eliittiin kuuluvat enää American lisäksi Elise, Kriss ja Celeste. Tytöt tulevat huomaamaan, että Maxonin jakaminen muiden tyttöjen kanssa käy yhä kipeämmäksi, etenkin kun he paljastavat yksityiskohtia intiimeistä hetkistään prinssin kanssa. American tunteen alkavat varmistua päivä päivältä enemmän, mutta hän ei voi tunnustaa Maxonille rakkauttaan - hän haluaisi tämän sanovan ne sanat ensin. America joutuu myös vahingossa todistamaan Maxonin ja ystävänsä Krissin suutelua, mikä tuntuu neitosesta erittäin ikävältä.

Kapinalliset jatkavat hyökkäyksiään linnaan, mutta eräänä yönä pari kapinallista tekee ehdotuksen Maxonille ja Americalle: jos Maxon valitsee American, kapinalliset lopettavat hyökkäykset. Jos ei, tilanne pahenee. Maxon tietenkin hermostuu ja kieltäytyy tanssimasta kenenkään pillin mukaan. Kapinalliset ovat ajamassa asiaa kastien lakkauttamisen puolesta. Pian kuninkaalliset saavat tiedon, että kapinalliset tekevät iskujaan eri kasteihin, ihan tavallisiin ihmisiin. Sen lisäksi, että linnasta poistuminen on ihan liian vaarallista, America saa ikäviä uutisia kotipuolestaan.

Maxon seisoi takanani ja kietoi toisen käsivartensa vyötäröni ympärille. "Tietenkin sinä näet kauneutta sellaisessa, jota muut syyttäisivät päivän pilaamisesta." (s. 83)

Maxonin ja American välillä on ilokseni taas sitä samaa kipinää, josta pidin kovasti sarjan ensimmäisessä osassa Valinta. Hiukan alkoi vain harmittaa, kun heidän tielleen tuntui aina tulevan joku tai jokin. Ihan viime metreillä, kun  Maxonille paljastuu ikävä salaisuus Americasta, hän muuttuu yhtäkkiä - lapsellisen - kylmäkiskoiseksi. Kovien koettelemusten jälkeen Maxon kuitenkin huomaa, kuinka tärkeä America hänelle on. Kirjan loppu on kuin suoraan elokuvista.



Olisin odottanut, että tässä osassa olisi tullut enemmän myös kirjan dystopiapuolta esiin, mutta kapinallisten toimet jäivät harmillisen vaisuksi. Pidin siitä, että America ja Aspen saivat välinsä sovittua ja heidän arvuuttelunsa sai päätöksen. Kilpailun finaaliin päässeiden tyttöjen ystävystyminen kruunasi sarjan. Jopa inhottava Celeste pehmeni, auttaa kilpasisariaan ja pyytää kaikilta anteeksi. Krissistä taas paljastuu yllättäviä asioita.

Siinä me sitten istuimme, kaiken taka-alalla, pitäen kiinni toistemme käsistä. Perfektionisti, Soma, Diiva...ja minä. (s. 213)

Ainoa viihdytti (ja kiihdytti) minua jopa hiukan enemmän kuin sarjan edelliset osat. Ihana, satumainen, romanttinen ja tuttuun tapaan hupsu kirja. Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa osaa, josta on tuttuun tapaan kolmen luvun mittainen maistiainen tämän kirjan lopussa. Perijätär ilmestyy syksyllä 2017 ja siinä seurataan American ja Maxinin tyttären, Eadlynin valintaa.

Arvosanani tälle 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Ainoa muissa blogeissa:

Yöpöydän kirjat 
Musteella ja hopealla
50 shades of books
Kirjataivas
Unelmien aika 
Evarian kirjahylly

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

38. Kirjassa mennään naimisiin

Perijätär: Kiera Cass. Suomentanut Laura Haavisto. Pen & Paper 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2015): The Heir. Kansi: Gustavo Marx/Mergeleft Reps, Inc. (kuvat) & Erin Fitzsimmons (kannen suunnittelu)

"35 kosijaa. 1 prinsessa. Uusi valinta on alkanut.

Kaksikymmentä vuotta aiemmin hänen äitinsä sai kruunun. Nyt on prinsessa Eadlynin vuoro löytää todellinen rakkaus.

Prinsessa Eadlyn on kuullut lukemattomia tarinoita Valinnasta, joka saattoi hänen vanhempansa yhteen, ja vaikka tapahtumat kuulostavatkin kauniilta sadulta, Eadlyn ei tahdo itselleen mitään sellaista. Valitettavasti hän ei kuitenkaan voi välttää hänelle valmisteltua polkua… eikä siten myöskään Valintaa. Eadlyn ei oleta löytävänsä todellista rakkautta Valinnan kolmenkymmenenviiden kandidaatin joukosta.

Oman onnellisen lopun löytäminen ei kuitenkaan ehkä olekaan niin mahdotonta kuin hän on aina luullut."

Oma arvio:

Kolme kuukautta ja olisin vapaa. Selviäisin tästä kyllä. Minun olisi pakko. (s. 112)

Illean valtakunnassa taas kohistaan, kun kuningasperheessä järjestetään pitkän tauon jälkeen uusi Valinta. Tällä kertaa unelmien kumppanina on perheen kruununprinsessa, Eadlyn, joka on syntynyt vain hiukkasen ennen kaksoisveljeänsä Ahrenia, joten kuningaskunnan johtaminen lankeaa nyt esikoistyttären harteille - sen jälkeen, kun kuningas Maxon ja kuningatar America muuttivat perimysjärjestykseen liittyvää lakia. Paljon muutakin on tapahtunut Illeassa; muun muassa kastijärjestelmä on poistunut. Kansa ei ole kuitenkaan niin tyytyväinen kuin olettaisi, sillä edelleenkin vanhat kastit kummittelevat taustalla ja asettavat ihmisiä erilaisiin arvojärjestyksiin. Silti kansa on alussa innoissaan uudesta viihteestä, jonka Valinta-episodien seuraaminen tarjoaa. Kuka on kyllin hyvä prinsessa Eadlynille?

"Minusta tulee Illean seuraava kuningatar. Minä en pelkää mitään."(s. 144)

Prinsessa Eadlyn on kasvanut kuninkaallisessa perheessä ja tuntee arvonsa. Hän rakastaa loistoa, kauneutta, juhlia ja yltäkylläisyyttä, eikä hän halua hallitsijakumppania itselleen riippakiveksi. Hän ei usko, että voisi koskaan rakastua keneenkään. Eadlyn  suostuu Valintaan vain ja ainoastaan vanhempiensa pyynnöstä, jotta Illean kansan mielialaa saataisiin kohennettua ja heidät saataisiin taas arvostamaan kuninkaallisia. Ahren kannustaa sisartaan avaamaan sydämensä kilpakosijoille, mutta Eadlyn on asettanut osallistumiselleen ehdot: jos hän ei rakastu keneenkään valinnan aikana, hänen ei tarvitse avioitua. Hän ei aio päästää ketään lähelleen. Hänen kylmä ja koppava tyylinsä kilpailun alussa saa kuitenkin kansan vihaiseksi, joten Eadlynin on mietittävä uudelleen.

Minusta tulisi kuningatar, ja kuningatar saattoi olla monia asioita...mutta haavoittuvainen hän ei voinut olla. (s. 139)

Ennalta-arvattavaa on tietenkin, että Eadlyn kuitenkin alkaa tutustua kuin huomaamattaan tiettyihin nuoriin miehiin ja löytää näistä miellyttäviä piirteitä. Mareenin ja kenraali Legerin hapsutukkainen, raivostuttava poika Kile on yksi kilpailijoista (vasten omaa tahtoaan), mutta Eadlyn  löytääkin pojasta ihan uusia piirteitä. Swendwaysta (vähän kuin Sweden) tullut Henri vaikuttaa Eadlynin vakaalla olemuksellaan ja kokkaustaidoillaan, mutta kielimuuri on heidän välillään - poika kun puhuu vain suomea. Tämä on hyvin hauska yksityiskohta (tosin minua hiukan huvittaa, miksei kuvitteellinen maa olisi silloin voinut olla Findway tai jokin muu Suomeen viittaava.) Hän myös leipoo korvapuusteja ja omenalörtsyjä. Onneksi Henrillä on mukanaan oma tulkkinsa Erik, Swendwaylainen hänkin. Erikin kanssa Eadlyn ystävystyy myös tosissaan, ja olenpa aistivinina pientä kipinääkin heidän välillään.

"En usko, että kukaan tietää mitä toivoo ennen kuin löytää sen." (s. 167)

Osa pojista osoittautuu susiksi ja heitä täytyy lähettää ikävien sattumusten takia kotiin. Eadlyn huomaa yhtäkkiä, ettei hän enää osaakaan luopua monistakaan pojista. Heissä kaikissa on jotain hyvää ja jokaisen kanssa on syntynyt jonkinlainen side. Prinsessa tapaa poikia monipuolisesti erilaisten harrasteiden kautta: ratsastusretkellä, ruuanlaittotuokiossa, soittoharjoituksissa tai ihan vain aterian äärellä. 

Kirjan loppu tiivistyy hyvin ikäviin tunnelmiin, joka saa Eadlynin kuin muunkin perheen tolaltaan. Onneksi kirjan lopussa on tuttuun tapaan maistiaisena kolme ensimmäistä lukua sarjan viimeisestä osasta Kruunu, joka julkaistaan ensi keväänä (2018).

Juuri tämän takia rakastuminen oli järisyttävän huono idea: se teki ihmisestä heikon.
Eikä maailmassa ollut ketään niin vahvaa kuin minä. (s. 276)

Tämä Valinta-sarjan neljäs osa tarjoaa taas tuttua höpsöhköä viihdettä kuin aiemmatkin osat. Eadlyn on alussa melko rasittavan ylpeä ja pinnallisen oloinen henkilö, jonka rakastumisen pelko menee äärimmäsiyyksiin, mutta hänestä kehkeytyy tarinan edetessä ihan siedettävä tyttö. Sarjan dystopiset ainekset ovat liuenneet sarjan edetessä melko minimiin, mutta romantiikan ja viihteen ystäville tämä kirja antaa makoisat maistiaisensa. Harmikseni tässä ei ole kuitenkaan niin pakahduttavaa romantiikan revittelyä kuin Maxonin ja American alkuaikoina. Toivottavasti seuraavassa osassa tunteet pääsevät kunnolla valloilleen, kunhan Eadlyn osaa päättää, kuka on suurten tunteiden kohde.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Perijätär muissa blogeissa:



Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: 

Ally Condie: Tarkoitettu-trilogia
Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia    

2 kommenttia:

Julia Ryles kirjoitti...

moi mä luin sun blogin ja se oli tosi hyvä. ite haluaisin tietää että mistä ainoa kirjaa saa ku oon aika kauan himoinut sitä. olen siis 13 ja musta tä oli siis hyvä blgi:)

Heidi P kirjoitti...

Hei Julia, kiitos kovasti kehuista! :) Näyttää tosiaan pahasti loppuneen nettikaupoista, mutta oletko katsonut esim. Prismojen tai Citymarkettien kirjavalikoimista? Myös R-kioskeilla saattaa olla myynnissä. Voi olla, että kustantaja ottaa uusintapainoksen Ainoasta, jos on noin pahasti päässyt loppumaan ja varmasti vielä kysyntää on. Toivottavasti löydät!