perjantai 18. marraskuuta 2016

Carry On. The Rise and Fall of Simon Snow: Rainbow Rowell.

Carry On. The Rise and Fall of Simon Snow: Rainbow Rowell. Macmillan 2015. Ei suomennettu.


"Simon Snow is the worst chosen one who's ever been chosen

That's what his roommate, Baz, says. And Baz might be evil and a vampire and a complete git, but he's probably right.

Half the time Simon can't even make his wand work, and the other half, he sets something on fire. His mentor's avoiding him, his girlfriend broke up with him, and there's a magic-eating monster running around wearing Simon's face. Baz would be having a field day with all this, if he were here - it's their last year at Watford School of Magicks, and Simon's infuriating nemesis didn't even bother to show up.

Carry On is a love letter to love stories and the power of words - to every 'chosen one' who ever had more on their mind than saving the world..."

Oma arvio:

Ihastuin Rainbow Rowellin Eleanor & Park -kirjaan, joten kun huomasin tämän Rowellin viidennen teoksen olevan kirjastomme valikoimissa, laitoin sen heti varaukseen. Yllätykseni oli melkoinen aloittaessani tämän lukemisen: sama Rowellin sydämellisen hauska tapa kirjoittaa, mutta aihepiiri ja tyylilaji on ihan eri. Nyt seikkaillaan Watford-nimisessä velhojen sisäoppilaitoksessa Harry Potter -tyyliin, mutta pilke silmäkulmassa - ja ilman huispauksia. Päähenkilöt ovat 16-vuotiaita, viimeistä vuottaan opiskelevia nuoria.

En ole lukenut muita Rowellin teoksia, mutta sain selville kirjailijan loppuhuomautuksista, että Watford ja sen keskeisimmät henkilöt ovat tulleet tutuksi hänen Fangirl-nimisessä romaanissaan, jossa päähenkilö oli Simon Snow -nimisen (kuvitteellisen) kirjasarjan suuri fani ja fan-fictionin kirjoittaja. Simon Snow on siis fiktiivis-fiktiivinen hahmo.
 

Harry Potter -vaikutteita kirjasta löytyy monia. Simon ei tiedä, ketkä ovat hänen vanhempiaan. Watfordin Ylin Velho, Mage, on hänen läheisin aikuinen, joka vain tuppaa olemaan melko etäinen ja saavuttamaton henkilö, eikä häntä usein Watfordissa näe. Hänestä minulle tulee mieleen Pottereiden Kalkaros. Simonin paras ystävä on räväkkä Penelope,  joka on taitava loitsuissa - mitä Simon taas ei ole. Simon on Valittu (Chosen One), ja hänestä kaavaillaan seuraavaa Ylintä Velhoa (The Greatest Mage), sillä hänellä on erikoislaatuista voimaa sisällään. Simonia ja samalla koko taikuuden valtakuntaa vainoaa eräänlainen paha henki, The Insidious Humdrum, joka on alkanut imeä taikaa ympäri maailmaa. Velhopiireissä puhutaan suuren sodan uhasta. Tapahtumat ovat lähteneet menemään huonoon suuntaan siitä asti, kun vampyyrit hyökkäsivät synnytysosastolle ja tappoivat siinä rytäkässä entisen suurvelhon, Bazin äidin. Samalla pieni Baz sai pureman ja muuttui vampyyriksi.

The Humdrum has been attacking Watford as long as I've been here. He sends Dark creatures. He hides from us.  He leaves a trail of dead spots in the magickal atmosphere.

Baz on Simonin arvaamaton ja karismaattinen huonetoveri,  joka yrittää saada Simonin hengiltä joka käänteessä. Huonetovereita suojaa kuitenkin erikoinen taika, etteivät he voi satuttaa toisiaan huoneessaan. Nyt tuo Simonin kiusankappale jättää kuitenkin ilmestymättä viimeisellä lukukaudelle, eikä Simon saa asiaa mielestään. Hän on päättänyt etsiä Bazin, vaikka hänen ystävänsä vastustelevat, eikä Ylin Velhokaan tunnu olevan kiinnostunut asiasta. Kun Baz viimein palaa takaisin, hän on vaitonainen siitä, missä hän on ollut. Simon ja Baz solmivat erinäisten sattumien kautta sopimuksen, että jos Simon auttaa Bazia selvittämään äitinsä murhaajan, tämä ei yritä vahingoittaa Simonia.


 Simon on hämillään tavatessaan tyttöystävänsä Agathan kesäloman jälkeen. He lähtivät lomilleen hankalissa merkeissä, koska Simon yllätti tyttöystävänsä ja Bazin metsästä pitelemästä toisiaan kädestä. Kaikki on Simonille yhtä epätietoisuutta ja hämmennystä, eikä asiaa helpota se, että Agatha päättää heti lukukauden alussa panna heidän välinsä poikki. Pennyn lisäksi Simonille tärkeä tuki ja turva on Ebby, tunneherkkä nainen joka on luopunut taikuudestaan ja paimentaa vuohia Watfordin mailla - ja asustelee pienessä mökissään, ihan kuten  Harry Pottereissa. Ebby tulee kertoneeksi Simonille ratkaisevan vihjeen, joka edesauttaa murjaajan löytämiseen.


(Jos et halua tietää oleellista paljastusta juonesta, jätä lukematta seuraavat pari kappaletta. Minun on vaikea olla paljastamatta tätä seikkaa, koska haluan korostaa sitä, miten paljon pidin kyseisestä juonikuviosta.)

Simonin ja Bazin yhteistyö muuttaa muotoaan  syvällisempään suuntaan ja yhtäkkiä Simon joutuu miettimään myös seksuaalista suuntautumistaan. Bazille kaikki on ollut päivänselvää jo kauan sitten, mutta Simonin täytyy kuulostella itseään. Simonin ja Bazin romanssi on parasta, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Heidän tunteiden syttymisensä on melko ennalta arvattavaa, sillä kirjassa annetaan siihen vinkkiä melko varhain Bazin paluun jälkeen, mutta juuri heidän ensimmäisen suudelman odotuksessa on niin ihana elää mukana. Heidän suhteensa alku on haparoivaa, mutta toisaalta suorapuheista ja määrätietoista. Olin ihan sydän sykkyrällä onnesta lukiessani heidän epävarmasta romanssin alkutaipaleesta.

"I've been thinking." I say, "if we're going to do this, you have to start calling me by my name."
I don't know why this seems important. Just - if we're going to walk into a vampire den together, it seems like we need to get past some of this stuff and actually be allies.
"Snow is your name," Baz says. "Possibly. Who named you, anyway?"


Kirjassa on myös aistittavissa vaikutteita Stephenie Meyersin Twilight-saagasta, kuten kirjan loppukohtaus tanssiaisissa, joissa Simon ja Baz keskustelevat intiimisti suhteensa jatkosta tanssiessaan ensimmäistä kertaa kaikkien nähden -  eikä Simon osaa tietenkään tanssia (vrt. Twilightin Bella).

Simon on ihanan sympaattinen henkilöhahmo; hiukan eksyksissä oleva, paikkaansa etsivä poika. Baz on taas - no, hän on omalla ylimielisellä tyylillään vastustamaton. Penelope on minun suosikkini: mutkaton, rohkea tyttö, joka ei välitä hienostelusta. Agatha taas on melkoinen nirppanokka, josta en suuremmin perusta.

Carry on on aivan suurenmoinen kirja ja olen iloinen, että sain taas pitkästä aikaa käsiini näin taidokkkaasti kirjoitetun tarinan. Yllättäviä juonenkäänteitä, huumoria, lastenloruista ja tunnetuista lauluista poimittuja loitsuja (Dont't worry, be happy; Hush little baby, Helter skelter; Easy come, easy go. Little high, little low jne), mysteerien ratkaisua, hyytäviä paljastuksia ja viattoman herkkää romantiikkaa. Toivottavasti joku kustantaja osaa tarttua onkeen ja julkaisee suomeksi tämän kirjan!

Arvosanani 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Carry on. The Rise and Fall of Simon Snow muissa blogeissa:

Kirjaneidon tornihuone

Samantyylistä luettavaa:

Fallen: Lauren Kate  

Harry Potter -sarja: J.K. Rowling 

Twilight-sarja: Stephenie Meyer

Ei kommentteja: