keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Aika-arkku: Andri Snær Magnason

Aika-arkku: Andri Snær Magnason . Suomentanut Tapio Koivukari. Aula 2017.

Islanninkielinen alkuteos (2013): Tímakistan. Kansi: Laura Noponen.
"Nykyisen kaltaisessa maailmassa on vaikea tilanne – ekonomistit ja poliitikot ennustavat huonoja aikoja. Onneksi on mustia laatikoita, joihin ihmiset voivat sulkeutua odottamaan parempia aikoja vanhenematta itse ollenkaan.

Myös Sigrúnin perhe päättää kiivetä laatikkoon. Sigrúnin laatikko kuitenkin aukeaa ennen aikojaan, ja ulkona häntä odottavat umpeen kasvaneet pihat ja autiot kadut. Yhtään aikuista ei ole missään. Kaikkialla on mustia laatikoita, joiden sisällä ihmiset odottavat maailman pelastumista.

Aikansa vaellettuaan Sigrún tapaa vanhan naisen joka kertoo tarinan ahneesta kuninkaasta, joka halusi hallita myös aikaa. Kuningas tahtoi säästää kauniin tyttärensä synkiltä ajoilta ja teetti läpinäkyvän taika-arkun, joka oli niin tiheään kudottua hämähäkinsilkkiä, ettei edes aika pystynyt läpäisemään sitä. Prinsessa suljettiin arkkuun. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin prinsessa kömpii ulos arkusta, mutta valtakunnassa asiat ovat edelleen huonosti. Vanhan naisen tarinan ja nykymaailman välillä on yhteys, joka Sigrúnin ystävineen on löydettävä, jotta maailma voi pelastua.

Aika-arkku on palkittu Islannin kirjallisuuspalkinnolla ja Islannin kirjakauppiaat valitsivat sen vuoden 2013 parhaaksi nuortenkirjaksi."(Aula&Co)

Oma arvio: 
Tässä kirjassa tartutaan aiheeseen, joka on kismittänyt ihmisiä kautta aikojen: miten aikaa pystyttäisiin hallitsemaan niin, ettei tarvitsisi kuluttaa elämäänsä huonoissa olosuhteissa, vanheta lamavuosina, ryppyyntyä köyhinä aikoina ja tuhlata elämäänsä maanantaipäiviin. Moni on varmasti joskus huokaissut: "Voi kun tämän päivän/viikon/kuukauden/vuoden voisi vain hypätä yli!" Moni tutkiskelee peilin edessä väistämättä vanhenevaa vartaloaan ja miettii, miten saisi menneet vuodet takaisin ja rypyt siliämään. Teknologia on kehittynyt niin, että ryppyjä voidaan siloitella ja ihmisen fyysistä vanhenemista illuusionomaisesti häivyttää, mutta koskaan ei ole keksitty sitä, miten aikaa pystyttäisiin säätelemään. Huonot ajat pitää kokea ja elää, lamavuodet kituuttaa, surut surra ja maanantait kärsiä leuka pystyssä. Mutta mitä jos jossakin olisi aika-arkku, jossa voisit viettää hankalat ajat, käyttäisitkö sellaista?
Kuva: Pixabay
 Ympäri valtakuntaa kiiri nyt uutinen, että mitä kaunein tyttölapsi oli syntynyt - valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja tukka musta kuin korpin siipi.Hänen isänsä sulki silmänsä ja sanoi:  - Minä lupaan kaikille voimille, että aion tehdä kaikkeni tämän lapsen hyväksi. Kiipeän vuorille ja voitan sodat. Kaiken teen hänen onnekseen. (s. 24)

Kirjassa on kehyskertomus, jonka sisään soluttautuva sadunomainen tarina Pangean valtakunnan ahneesta kuningas Dimonista ja hänen tyttärestään Korpikista on kuitenkin kirjan päätarina. Kun kehyskertomuksen päähenkilö, Sígrun herää ennen aikojaan mustasta laatikostaan, hän tapaa muitakin metsittyneessä kaupungissa vaeltavia lapsia. Hänet johdatetaan vanhan Svala-nimisen naisen luo, joka alkaa kertoa lapsille ja nuorille tarinaa kuningas Dimonista ja hänen kaunistakin kauniimmasta tyttärestään, jonka äiti ikävä kyllä menehtyy synnytykseen. Dimon ei halua, että hänen kaunis tyttärensä vanhenee koskaan, joten hän kuuluttaa kaikkialle, että maksaa puolet valtakunnasta sille, joka antaa Korpikille ikuisen elämän. Viimein ratkaisu löytyy kääpiöiden tuomasta mustasta arkusta, joka on kudottu tiheimmästä hämähäkinseitistä. Dimon säilöö tyttärensä arkkuun aina, kun lähtee sotaretkilleen tai on huono sää tai vuodenaika, jotta tyttären kallisarvoinen aika ei tuhlaantuisi.

- Tuo tähti on nimetty äitisi mukaan, sen nimi on Suvikimmel. Se valvoo untasi ja seuraa sinua. (s. 47)

Dimon menee liiallisuuksiin tyttärensä suojelemisessa: hän ei anna herättää tytärtään kuin kauniina päivinä. Talvisin Korpikki on arkussa, ja ihmettelee, miksi aina hänen herätessään on taas kevät. Kun valtakunnassa tapahtuu ikävä onnettomuus ja Pangaian kaupunki eristyy muusta maailmasta kääpiön synnyttämän valtavan halkeaman takia, sekin salataan Korpikilta. (Minä käsitän tuon valtamerillä täyttyvän halkeaman kuvaavan Islannin saaren irtautumista mantereista joskus kauan kauan sitten.) Korpikki ei saa loukata itseään, häntä kasvatetaan pumpulissa. Korpikki itse alkaa kuitenkin pikku hiljaa kyseenalaistaa suojattua elämäänsä ja tulee hyvin tiedonjanoiseksi, etenkin kun hän tutustuu nuoreen Kariin, joka tutustuttaa nuoren tytön ympäröivään maailmaan. Onko Korpikki tuomittu ikuisesti 14-vuotiaaksi?

Kuva: Pixabay


Kirjassa eläimillä on hyvin  vanha rooli, sillä Dimonin apulaiset kesyttävät armeijan avuksi eläimiä: mehiläisiä ja haarniskoihin puettuja virtahepoja. Korpikilla on lemmikkinään punainen panda sekä ikioma eläintarha linnan puutarhassa. Hänen suosikkinsa ovat kauriit Kuu ja Huippu. Korpikki saa kuitenkin huomata, että hänen arkussa viettämänään aikana aika kyllä kuluu tavallisesti sen ulkopuolella: puutarha villiintyy, Kuu ja Huippu kuolevat ja panda ei enää tunnista omistajaansa. Korpikin rakas kasvattiäiti Thórdís on kerta kerralta vanhempi, Dimon menee uusiin naimisiin kylmän Gunnhildurin kanssa ja saa hänen kanssaan tyttäret nimeltään Hopeapaju ja Kultapaju, joista Korpikki saa tietää vasta myöhemmin. Arkussa makaavaa prinsessaa palvotaan ja kuningas saa hovipappi Näkki Korallilta idean kerätä hänen avullaan lahjoja, jotta voi vielä rikastua lisää.

Kuningas meni vuoteeseensa ja makasi valveilla. Kun hän sulki silmänsä, hänen päässään kaikuivat jäätikön naisen sanat: Maailmaa ei hallitse kukaan, joka ei pysty voittamaan aikaa! Kaikki nämä vuodet, kaikki nämä voitot olivat tosiasiassa turhia niin kauan, kun aika sai mellastaa rauhassa. (s. 50)

Mikä on Dimonin ahneuden hinta? Miten kirjan kehyskertomus kytkeytyy Svalan kertomaan tarinaan ja nykyhetkeen? Vapautuuko Korpikki koskaan kirouksestaan? Suosittelen lukemaan tämän taianomaisen tarinan, joka herättelee ajattelemaan, onko kaikki aika arvokasta. Tästä taianomaisesta fantasiasta saa paljon irti niin nuoret kuin aikuisetkin lukijat.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Aika-arkku muissa blogeissa:

en vielä löytänyt muita arvioita

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

 39. Ikääntymisestä kertova kirja

2 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Sopii varmasti nuorille. Tulee ensimmäisenä Passengers elokuva mieleen. Siinäkin herätään aika-arkusta liian aikaisin ja huomataan ajan ja elämän merkitys. Lumikki viittauksetkin on jo nähty esimerkiksi Simukan Lumikki trilogiassa.

Heidi P kirjoitti...

Oon tainnut katsoo joskus ton Passengersin, mut en oo varma :) Lumikki-yhteyksiä tosiaan löytyy: Korpikin ulkonäkö, kääpiöt, paha äitipuoli, eläimet jne..