torstai 18. toukokuuta 2017

Roosa ja vaaleanpunainen kummitus: Rosario Garcia Gil.

Roosa ja vaaleanpunainen kummitus: Rosario Garcia Gil. Käännöksessä avustanut Juha Niemi. Lasten kuvakirja. 69 sivua. Haamu 2017.


"Roosan perhe on muuttanut vanhaan, asumattomana olleeseen taloon. Rojujen tutkiminen on Roosan mielestä loputon seikkailu. Parasta on ikioma huone, joka on kokonaan vaaleanpunainen. Vanha kaappikello on rikki. Mutta joka yö Roosa herää, kun kello kumisee kaksitoista kertaa. Ensin se pelottaa, mutta aavekellon ansiosta Roosa löytää uuden ystävän. Ja sekin on vaaleanpunainen! (Haamu)

Kirjatraileri: https://youtu.be/DXyD-x4GLsw

Oma arvio: 

Luimme ja arvioimme tämän kirjan yhdessä seitsemänvuotiaan poikani kanssa.

Tämä ihastuttava tarina uuteen kotiin muuttavasta, hiukan yksinäisestä Roosasta vie mennessään. Rosario Garcia Gilin kauniit kuvitukset saavat vallata joka aukeamalla yhden sivun, joten paljon kuvia tarinan tueksi kaipaavalle lapselle tämä on täydellinen. Tarina tytön ja kummituksen ystävyydestä teekutsuineen on herttainen, mutta ehkä enemmän tytöille suunnattu vaaleanpunaisine sävyineen. Tosin poikani sanoi kirjan lempihahmokseen vaaleanpunaisen kummituksen juuri hänen värinsä vuoksi. Teekutsut ei kuitenkaan saanut pojaltani kovin kannatusta.


Kirjassa on ystävyys-teeman lisäksi myös vahvasti esillä erilaisuus-teema: kummitus tuskailee vaaleanpunaisen värinsä kanssa,  sillä muut, valkoiset haamut kiusaavat häntä. Hän saa kuitenkin tukea ja rohkaisua Roosalta. Kun Roosan mummo kirjailee vintiltä löytämänsä lakanat täyteen kukkasia, joutuvat muut haamut suunniltaan. Lopulta heidän on kuitenkin hyväksyttävä uudet kukikkaat lakanansa ja he tajuavat, kuinka typeriä he olivatkaan haukkuessaan vaaleanpunaista kummitusta lakananvärinsä takia.

Kaikin puolin poikani sanoo kirjaa kiinnostavaksi, lukuunottamatta sitä, kun Roosan mummo kirjailee muihin haamuihin kukkakirjailuja. Vaaleanpunainen kummitus on tosiaan hänen mielestään hauska hahmo. Kirjan kuvien hän luonnehtii olevan värikkäitä mutta hiukan tylsiä. Tarina olisi myös saanut olla pidempi, mutta kirjan loppu on pojastani kuitenkin "ihan jees!" Hän suosittelee kirjaa pelkästään tytöille, koska kirja on hänestä "ehkä hiukan tyttömäinen ja päähenkilökin on tyttö". Hän voisi kuitenkin vielä lukea kirjan uudelleen.


Uskon, että tämä kirja uppoaa paremmin noin 5-7-vuotiaisiin tyttöihin, mutta toki myös poikiin, jotka eivät kavahda leikkiteekutsuja.

Poikani arvosana 2,5
Minun arvosanani 4
Yhteisarvosanaksi kirja saa 3+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.


Ei kommentteja: